Ravintolisien suosio

loka 1, 2018Urheiluravitsemus

Ravintolisien suosion syitä on monia, mutta yleisimpiä ovat suorituskyvyn, palautumisen ja kehittymisen optimointi, ateriankorvikkeena käyttäminen, terveyden parantaminen ja ylläpito, laihduttaminen sekä ravitsemuspuutosten ennaltaehkäisy.

 

Pohdittaessa dopingaineiden ja ravintolisien yhtäläisyyksiä, ensimmäisenä voidaan mainita ulkomuoto, sillä molemmat ovat usein lääkkeenomaisia valmistemuodoltaan. Myös käytön motiivit ovat samansuuntaisia: suorituskyvyn ja palautumisen parantaminen, laihduttaminen, sekä lihasmassan ja -voiman kasvattaminen. Dopingaineiden käyttöön liittyy huippu-urheilussa myös taloudellisen hyödyn tavoittelu, joka on esillä myös epäsuorasti sallittujen ravintolisien kohdalla – suorituskyvyn parantuminen lisää mahdollisuuksia voittoon kilpailuissa. (SUEK 2018; Dopinglinkki 2018)

Ravintolisien ja dopingaineiden eroihin kuuluu niiden annostelutapa, sillä dopingaineista löytyy lihakseen pistettäviä tuotteita, kun taas ravintolisissä niitä on vähemmän. Tässä tuleekin esille dopingaineiden käytön riskialttius terveyden kannalta, sillä lihakseen pistämiseen liittyy aina riski epäpuhtaudesta tai epäonnistuneesta pistoskohdasta. Dopingaineilla on usein haittavaikutuksina vakaviakin terveydellisiä ongelmia, kuten vasemman kammion kasvaminen, maksa-arvojen kohoaminen, jännerepeämät, vastustuskyvyn aleneminen sekä verihyytymien lisääntyminen. (Dopinglinkki 2018) Ravintolisiä koskee taas elintarvikelaki, eikä niihin liity edellä mainittuja terveysriskejä. Terveysriskeistä ovat vastuussa ensi kädessä valmistaja ja/tai maahantuoja (Evira 2018), mutta ainesosaluettelossa olevien aineiden mahdollisten terveysriskien tarkastamisesta on aina vastuussa urheilija itse.

 

Asiantuntijan neuvot

 

Ennen ravintolisien käytön aloittamista on tärkeää käydä läpi niin sanottu ”check list”, joka sisältää seuraavia pohdintoja:

  • onko ravintolisän vaikutuksista olemassa näyttöä ja jos on, millaista;
  • mitkä ovat mahdolliset hyödyt ja sivuvaikutukset; liittyykö käyttöön dopingriskiä;
  • mitkä ovat ravintolisän käytön kustannukset;
  • onko ravintolisässä mahdollisesti samoja ainesosia jonkun toisen käytettävän ravintolisän kanssa? (Ilander 2014)

 

Edellä mainituista seikoista painotus on erilainen jokaisen urheilijan kohdalla – kisaavan huippu-urheilijan tulee kiinnittää erityisesti huomiota dopingriskiin, kun taas omaksi ilokseen urheilevan ei niinkään tarvinne sitä painottaa. Jokaisen ravintolisän käyttäjän tulee kuitenkin pistää terveydelliset seikat etusijalle, ja esimerkiksi yhteisvaikutukset lääkkeiden kanssa tulee aina selvittää lääkärin kanssa (Evira 2017).

Ravintolisän käytön aloittamista edesauttaa usein tuotteen markkinointi, joten mainoksiin tulee suhtautua varauksella. Urheilijoiden tulee tämän takia tiedostaa ravintolisien kolme erilaista ryhmää: erityisruokavaliovalmisteet ovat usein käyttötarkoituksensa ansiosta käteviä, ja näihin kuuluvat esimerkiksi palautumisjuomat sekä energiageelit, joita käytetään korvaamaan tavallista ruokaa.

Erityisvalmisteiden käytön tehosta on taas heikommin tieteellistä näyttöä, ja näihin kuuluvat esim. CLA- sekä BCAA-valmisteet – lähtökohtaisesti niihin tulee suhtautua varauksellisemmin kuin erityisruokavaliovalmisteisiin. Erityisruokavaliovalmisteisiin voi myös liittyä sivuvaikutuksia ja/tai terveysriskejä dopingriskiä unohtamatta. Nyrkkisääntönä tuleekin ajatella sitä, että mitä tuntemattomampi ravintolisä on kyseessä, sitä suurempi on myös dopingriski (Ilander 2014).

Kolmas ravintolisien ryhmä ovat ravintoainevalmisteet, joita voidaan käyttää täydentämään ruokavalion laatua, ja niihin kuuluvat esimerkiksi vitamiinit ja kivennäisaineet (Ilander 2014). Näiden käyttöön ei tarvitse suhtautua yhtä kriittisesti kuin erityisvalmisteisiin, mutta kenties hieman varauksellisemmin kuin erityisruokavaliovalmisteisiin. Ravintoainevalmisteiden käytön hyödyt pystytään usein saavuttamaan myös monipuolisella ruokavaliolla joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Eviran (2017) mukaan, jos kyseessä ei ole vitamiini, kivennäisaine tai rasvahappoja sisältävä ravintolisä, tulisi valmistetta käyttää korkeintaan kuuriluontoisesti puutteellisen pitkäaikaisvaikutusten tutkimustiedon takia.

Urheilijoiden tulee huomioida jo aiemmin mainittu vastuukysymys ravintolisän turvallisuudesta ja sisällöstä, sillä vaikka maahantuoja ja/tai valmistaja on vastuussa ravintolisän sisällöstä, Suomessa myynnissä olevien ravintolisien puhtaudesta ei ole olemassa luotettavaa tietoa. Jos urheilija jää kiinni dopingin käytöstä, vastuu on aina urheilijalla itsellään. (SUEK 2018)

 

Ravintolisien markkinointi

 

Ravintolisien markkinoinnin arvioinnissa tulee muistaa ensisijaisesti se, että niiden markkinointi ei vaadi minkäänlaista tieteellistä varmuutta taakseen (Ilander 2014). Kärjistettynä voidaan aina ajatella, että kulloinkin kyseessä olevat väitteet voisivat yhtä hyvin olla myös täysin päinvastaisia kuin mitä mainoslauseissa on käytetty (”lihakset kasvavat” vs. ”lihakset pienenevät”).

Kuten ravintolisien käytön aloittamisessa, myös markkinoinnin arvioinnissa on hyvä käydä läpi seuraava ”check list”: luvataanko tuloksia nopeasti; verrataanko tuotetta lääkkeisiin tai dopingaineisiin; puuttuvatko mainoksesta tutkimustulokset, joihin väitteet perustuvat; viitataanko mainoksessa yksittäiseen julkisuuden henkilöön tai asiantuntijaan; voiko ravintolisää hankkia pelkästään suoramyynnin tai internetin kautta; puuttuvatko tuotteesta tuotesisältö ja/tai valmistajan tiedot; vaikuttaako tuote ”liian hyvältä ollakseen totta”? Jos edellä mainittuihin kysymyksiin tulee edes yksi kyllä-vastaus, tulee ravintolisään suhtautua varauksella. (Ilander 2014)

Evira (2017) suosittaakin hankkimaan ravintolisät suomalaisilta tahoilta, sillä tuolloin kuluttajaa suojaavat monet lait – näin ei ole ostettaessa esimerkiksi ulkomaisista verkkokaupoista. Ulkomaisten ravintolisien kohdalla on myös paikallaan selvittää, katsotaanko valmiste Suomessa lääkkeeksi, sillä lainsäädäntö asettaa niille rajoituksia (Evira 2017). Yhteenvetona voidaankin karrikoidusti sanoa, että ”jos ravintolisä toimii, se on todennäköisesti kielletty, ja jos se ei toimi, se on todennäköisesti sallittu”. Tästä on toiki olemassa myös poikkeuksia.